|
SUOMEN HISTORIALLISIA URKUJA in english
Suomen urkuhistoria Urkujenrakentajia
Kanta-Loimaa (Varsinais-Suomi)Kirkko - Thulé, Bror Axel 1895
- 22 äänikertaa, 2 sormiota ja jalkio
- barker - soittokoneisto ja pneumaattinen hallinta
Kanta-Loimaan punatiilinen kirkko valmistui 1837. Salaman sytyttämä palo tuhosi sen kaikki puuosat, mutta kirkko korjattiin Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan 1891. Neljä vuotta myöhemmin tämä suuri, korjauksen jälkeen keskuskupolin saanut erivartinen ristikirkko sai pääoven yllä olevalle, väljälle parvelle suuret B.A. Thulé-urut, jotka ovat säilyneet käytännössä muuttamattomina. Niiden sointi on rakentajalleen ja ajalleen tyypillinen, ja niiden tekniikassa on monia merkittäviä piirteitä.
Ulkoasu
Näyttävä fasadi jakaantuu viiteen kenttään. Keskimmäisenä on suuri, pyörökaarinen, korinttilaiskoristeisten pilasterien ja voimakkaan päätteen rajaama kenttä, joka jakaantuu edelleen kahteen pyörökaariseen pillikenttään. Fasadin laidoilla on kolmikulmaiset, kaksikerroksiset turellit. Väliin jää tilaa melko suurille välikentille. Fasadin yksityiskohdat on koristeltu rikkaasti, ja fasadilla on paljon yhteistä Mikkelin maaseurakunnan kirkon hieman vanhemman (1873) urkujulkisivun kanssa. Yksinkertaiset, kehyksiin tehdyt sivuseinät toimivat vain näkösuojina.
Tekniikkaa
Urkujen ilmalaatikot on sijoitettu peräkkäin, ja niiden alla on vastalaskoksinen varastopalje kaksine kiilan muotoisine syöttöpalkeineen ja polkimineen. Ensimmäisen sormion koneistoon kuuluvan Barker-koneen työpalkeet on sijoitettu fasadin ja ilmalaatikon väliin. Välitys koskettimistosta työpalkeisiin on pneumaattinen. Ratkaisun erikoisuus piilee siinä, että ilmalaatikot ovat B.A. Thulén mekaanisia patenttilaatikoita, mutta koneisto onkin pneumaattinen. Tällainen yhdistelmä on ainutlaatuinen säilyneiden vanhojen urkujemme joukossa.
Siro soittopöytä on urkujen edessä, ja soittaja istuu kasvot kirkkosaliin päin. Soittopöytä on 1890-luvun vakiintunutta tyyppiä, jonka muotoilulliset ja käytännölliset juuret ovat edellisen vuosikymmenen lopun mekaanisissa soittopöydissä. Sormiokoskettimistot on päällystetty ebenpuulla ja selluloidilla, koskettimistojen yllä on pyöreitten ja lähes vaakasuoraan asetettujen rekisterikoskettimien rivi. Ensimmäisen sormion alapuolella on viisi pientä painiketta, joilla ohjataan kiinteitten ryhmittimien toimintaa.
Musiikillisia ominaisuuksia
Kanta-Loimaan urkujen soittaminen on kevyttä, onhan koneisto pneumaattinen. Pillit ovat rakentajansa tavanomaista tyyppiä, hyvistä materiaaleista ammattitaitoisesti tehtyjä.
Uruissa näkyvät Bror Axel Thulén kymmenkunta vuotta aikaisemmin tekemän Pariisin-matkan vaikutteet. Sointi on intensiivinen ja siinä on havaittavissa aikaisempaa itsenäisempi ote. Thulé oli sulattanut vaikutelmat ja omaksunut arvokkaimpina pitämänsä.
Dynaaminen, saksalaisperäinen, urkuperiaate näkyy dispositiosta. Ensimmäinen sormio on voimakas, rikas ja laaja-alainen matalasta bordunasta mixturin korkeimpiin kuoroihin saakka. Toinen sormio sisältää hiljaisempia äänikertoja: kapean principalin, bordunan, viulun sekä huilun. Uruissa on peräti kolme ylipuhaltavaa äänikertaa. Jalkio pasuunoineen on vahva bassokoskettimisto. Kaikki tavanomaiset koppelit ovat mukana, ja kiinteitten ryhmittimien sarja helpottaa äänenvoiman sovittamista kulloisiinkin tarpeisiin. Mielenkiintoinen on melodiakoppeli, joka toiselta sormiolta soitettaessa kytkee satsin ylimmän äänen ensimmäiseen sormioon. Urut tarkastanut urkuri, Oscar Pahlman luettelee useita poikkeuksellisen onnistuneita äänikertoja. Melodiakoppelia hän pitää ansiokkaana varusteena 21.12.1896 päivätyssä tarkastuslausunnossaan.
Äänikertojen sulautumisella ymmärretään klassisväritteisessä urkujenrakennuksessa uusien sointivärien syntymistä, mutta 1800-luvun lopun urkuäänikertojen sulautuminen on erilaista. Niinpä Kanta-Loimaan urkuäänikertojen sulautumisen voidaan sanoa olevat paralleelia. Siinä yksittäisten äänikertojen soinnit sijoittuvat kuulijan havainnoissa rinnakkain, eivät sisäkkäin.
Dispositio
I sormio C-f3 | II sormio C-f3 | Jalkio C-d1 |
Borduna 16fot | Gedacht piano 16f | Violon 16f |
Principal 8f | Geig.principal 8f | Subbass 16f |
Gamba 8f | Salicional 8f | Principal 8f |
Flöjt harmoniqve 8f | Flöjt traversiere 8f | Violoncello 8f |
Gedacht 8f | Rörflöjt 8f | Octava 4f |
Octava 4f | Flöjt octaviante 4f | Bassun 16f |
Qvinta 3f | | |
Octava 2f | | |
Mixtur 3 chor | | |
Trompet 8f | | |
| | |
| | |
| | |
|
|
|
Koppelit: II-I, I-Ped, II-Ped, I 4’ | | |
Kiinteät ryhmittimet: Piano Mezzoforte Forte Tutti | | |
Melodiakoppeli, yleispaisutin polkimella. | | |
II sormio paisutuskaapissa | | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
| | |
Lisätietoja
Pentti Pelto, Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Sibelius-Akatemia, Vammala 1994
|